Syksyn mittaan olemme saaneet lukea pienenevistä lapsiluvuista suomalaisissa perheissä. Trendi on huolestuttava. Toisaalta olen sitä mieltä, että on jokaisen oma asia päättää koska aika on kypsä perheen perustamiselle. Asia on hyvin henkilökohtainen, johon valtiolla ja päättäjillä ei ole sanavaltaa. Mutta jos perheen perustaminen viivästyy yhteiskunnallisten rakenteiden vuoksi, päättäjien on toimittava.
Kun ensimmäinen lapsemme syntyi, olimme vaimoni kanssa opintojemme loppuvaiheessa ja molemmat työelämässä. Elämänmuutos oli kuitenkin suuri, silloin 21 vuotta sitten. Yhteiskunnan muuttaminen pelkästään omien vanhojen kokemusten perusteella ei varmaan ole kovin viisasta. Paljon on kehittynyt tällä välin. Nuorten omat tämänhetkiset tarpeet ovat niitä tärkeitä aihioita, joista meidän täytyy lähteä rakentamaan muutosta.
Voin kuvitella kysymyksiä, jotka askarruttavat nuoria aikuisia: miten yhdistää vanhemmuus opintojen tai töiden kanssa? Entä järjestyykö päivähoito? Lapsilisän riittävyys on varmasti huolen aihe monelle. En arvaile pidempään. Toivon että sinä olet minuun yhteydessä ja kerrot mitkä suurimmat haasteet lapsiperheille on. Haluan myötävaikuttaa sellaisiin toimiin, joilla on myönteinen vaikutus Suomen syntyvyyteen. Lasten tuleva lukumäärä on sitten yksittäisen perheen oma asia.
Comments are closed.