Vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto on Ylen mukaan ottanut kantaa voitontavoitteluun lasten- ja vanhustenhoidossa. Uutisen mukaan voitontavoittelu voitaisiin jopa kieltää kokonaan tai vaihtoehtoisesti asettaa jokin tuottokatto hoitoyhtiölle.
Tuomitsen itse jyrkästi viime viikkojen aikana esille tulleita vakavia puutteita useassa hoitokodissa. Jokaisella vanhuksella on oikeus turvalliseen hoitoon. Näin ei ole kuvauksista päätellen ollut. En voi ymmärtää niitä yksityisiä yhtiöitä, jotka luottamusta tarvitsevalla alalla lyö palvelunsa laimin tällä tavalla. Samalla on tunnustettava, ettei kaikissa kunnallisissa hoitokodeissa tilanne välttämättä ole parempi. Lähtökohtaisesti yksityinen ei ole kunnallista huonompi tai päinvastoin.
Varhaiskasvatuksen yksityiset toimijat ovat kunnallisen valvonnan alla. Jos yksityisiä toimijoita ei olisi, kuntien pitäisi investoida paljon enemmän päiväkotirakennuksiin. Tätä kuntatalous ei kestä ilman lisävelkaa tai verojen korotusta. Yksityiset toimijat auttavat näin kuntia oleellisella pääomapanoksella. On luontevaa, että tätä panosta vastaan maksetaan tuotto. Kuntien valvoessa toimintaa, homman pitäisi siis toimia hyvin.
Keskustelu tuoton sääntelystä on ymmärrettävä, koska on tapahtunut väärinkäytöksiä. Sääntelytyökalua käytettäessä tulee kuitenkin tarkkaan miettiä, mitä sillä pyritään tekemään. Sääntelyllä yleensä ei poisteta väärinkäytöksiä vaan sillä voidaan ohjata toimintaa alalla jossa ei markkinaehtoinen toiminta onnistu. Nyt esillä oleva puutteellinen hoito ei mielestäni johdu markkinavirheestä, koska sitä esiintyy sekä kunnallisella että yksityisellä puolella. Ennemmin on nyt kyse sääntöjen rikkomisesta. Silloin tarvitaan poliisitutkinta ja mahdollisesti oikeuskäsittely.
Tuoton kieltäminen olisi rankinta mahdollista sääntelyä. Tämä käytännössä voisi tappaa koko elinkeinon. Koska kunnat ovat riippuvaisia yksityisestä tarjonnasta, tuoton kielto johtaisi vakavaan kriisiin. Käytännössä tämä tilanne olisi mahdoton. Lisäksi tulee huomioida, että tuoton puute ei välttämättä tarkoita sitä, että palvelun hinta olisi matala. Tästä on lukuisia esimerkkejä useilta säännellyiltä aloilta. Eli pahimmassa tapauksessa saataisiin kallista mutta huonoa palvelua. Tätä ei tule tavoitella.
Kuten yllä sanoin, sääntelyllä pitää olla päämäärä. Mitä sillä pyritään aikaansaamaan? Paras sääntely pyrkii myötäilemään markkinataloutta mahdollisimman tarkasti, jotta sääntely ohjaisi tehokkaaseen toimintaan. Tietenkin voidaan asettaa kannustimia hoitolaadun parantamiseksi. Toisaalta nyt esille tulleet ongelmat ilmeisesti johtuvat siitä, että sääntöjä ei ole noudatettu. Uuden sääntelyn lisääminen ei välttämättä ole oikea lääke tähän ongelmaan.
Sääntelyä ei synny tyhjästä ja hyvää sääntelyä pitää suunnitella huolellisesti. Sääntelystä vastaavan viranomaisen on panostettava tähän paljon henkilöresursseja. Sama pätee hoitoyrityksiin, koska heidän on noudatettava sääntelyä. Tämä johtaa siihen että kustannukset kohoavat ja toiminta muuttuu kankeammaksi.
Tuoton sääntelyllä ei nykyistä hoito-ongelmaa saada paremmaksi. Tämä koskee niin vanhustenhoitoa kuin varhaiskasvatusta. Yksityisten yritysten tulee ottaa parempi vastuu toiminnastaan. Tilaajan, eli usein kunnan, tulee valvoa toimintaa tarkemmin. Väärinkäytöksiin pitää puuttua napakasti ja niistä pitää tiedottaa. Tämä asettaa asiakaspainetta yksityistä palveluntuottajaa kohtaan. Jollei yritys siihen reagoi, se on pian ilman asiakkaita. Markkinapaine on usein tehokkaampi ja nopeampi keino vaikuttaa yrityksiin. Pyritään käyttämään tätä paremmin hyödyksi.
Comments are closed.