Vaalien alla muistutus presidentin ja pääministerin valtaoikeuksista voi olla paikallaan. Tämä liittyen pääministeri Marinin lausuntoon Suomen loppuunkäytettyjen Hornetkoneiden luovuttamisesta Ukrainalle.
Poliittisen keskustelun tulee olla mahdollista puolustuksesta eikä ole sinänsä mitään väärää miettiä mitä haluamme tehdä kalustolle, jota emme enää tarvitse. Ulkomaan virkamatka ei välttämättä kuitenkaan ole paras hetki keskustelunavaukselle. Jonkinnäköinen faktatarkastelu ennakkoon olisi myös suotavaa. Kestääkö koneet enää, onko niillä aseita ja saammeko luvan Yhdysvalloilta koneiden luovutukseen?
Pääministeri on ollut aktiivinen kansainvälisellä areenalla. Tähän on varmasti hyvät syyt, mutta pääministerin pääasialliset tehtävät liittyvät Euroopan neuvostoon ja EU:iin. Tämä on eräänlainen sisäpolitiikan jatke.
Presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Lisäksi presidentti päättää sotilaallisen puolustuksen keskeisistä perusteista. Tähän liittyen puolustusministerillä on keskeisempi asema kuin pääministerillä, jolla on lähinnä läsnäolo- ja puheoikeus. Näistä lähtökohdista pidän pääministeri Marinin Ukrainassa esittämää ajattelua huonosti sijoitettuna.
Liittyessämme Natoon, presidentti saa käytännössä painavamman roolin, kun puolustuksen kansainvälinen dimensio laajenee. Yhteistoiminta valtioneuvostoon varmaan kehittyy Nato-yhteistyön käynnistyessä kunnolla. On hyvä, että meillä on tasapaino valtionjohdossa, jossa presidentillä, eduskunnalla ja valtioneuvostolla on omat vastuunsa. Samalla on vähemmän tilaa spontaaneille aloitteille. Tämä tasapainottaa positiivisella tavalla Suomen suhteita ulkovaltoihin.
Comments are closed.