Verotuksen pitää olla ennakoitava ja oikeudenmukainen. Nykyinen perintövero on kaikkea muuta. Perheyritykselle perintövero voi olla jopa kohtalokas. Sama koskee maatalousyrittäjiä.
Perheyritys joutuu kokemaan omistajansa poismenon keskimäärin noin joka 30. vuosi. Tämä tarkoittaa sitä, että verokarhu hamuaa yrityksen kassakirstua ja ottaa siitä haltuunsa merkittävän rahamäärän. Tämä on pois yhtiön kehittämisestä, koska käytännössä yhtiö joutuu rahoittamaan perijälle määrätyn veron esimerkiksi osingonmaksulla. Perinnön saanut uusi omistaja voi joutua ottamaan yksityistä pankkilainaa pitääkseen yhtiön perheensä omistuksessa. Tämä laina maksetaan sitten takaisin viidessä tai kymmenessä vuodessa. Sillä välin yhtiöllä on pienentyneet mahdollisuudet tehdä suurempia investointeja, jotka parantaisivat sen kilpailukykyä.
Tietyissä tilanteissä yhtiö ei ehkä pysty maksamaan niin korkeita osinkoja kuin perintövero edellyttäisi. Tällöin omistaja saattaa olla pakotettu yhtiön myyntiin. Pakon edessä myynti yleensä alentaa yhtiön markkina-arvoa, joten omistaja tehnee normaalia huonomman kaupan.
Suomen perintöverotusta tulisi muuttaa saman malliseksi kuin Ruotsissa. Siellä vero maksetaan vasta jos perintö myydään ja rahat on saatu käteen. Tämä turvaisi suomalaista omistamista ja edesauttaisi perheyritysten investointikykyä. Investoivalla yrityksellä on yleensä paremmat mahdollisuudet selviytyä markkinoilla ja kykenee usein palkkaamaan lisää henkilökuntaa. Perintöveron myöhentäminen edellä mainitulla tavalla vaikuttaisi myönteisesti maamme elinkeinoelämään.
Tulen myöhemmin kirjoittamaan perintöverotuksesta yksityishenkilöin näkökulmasta.
Comments are closed.